TAKAISIN KESKUSTELUT SISÄLLYSLUETTELOON > Klikkaa hiirellä tästä
Päivi H
Moderator
Kuva

Kylätoiminnasa on voimaa!
Viestit: 88
Ulkoilua ja historiaa (12. syyskuuta 2011, klo 06:31)   
Ulkoilupäivä Tanssikalliolla

Eilen syksyinen lauantai, valkeni sateisena ja epävakaana. Aamu takkusi, soittelin Pirkolle ja saimme kyydin oikein taksilla Tanssikallion parkkipaikalle. Tuolloin alkoi sataa navakasti, ketään muita ei ollut vielä paikalla. Taksikuski ojensi minullekin ystävällisesti sadetakin peräkontista, kun jätti meidät keskelle hiljaista metsäaukiota. Huokaus, mutta olihan sentään sadetakki! Olo oli teennäisen hilpeä, kun kahlasimme läpimärässä ummikossa, kanervikossa, sammalikossa, kivikossa jne kohti historiallista Tanssikalliota ja Nälkäkukkulaa. Ja löytyihan se hyvien puiden oksille ripustettujen nauhaopsteiden ansiosta. Mutta onneksi sade lakkasi pian, ja hiljalleen lähestyviä ääniä alkoi kuulua lähes joka puskasta. Koolla oli pian lähes parikymmentä innoksta retkisielua ja yksi koira ihailemassa maisemia ja sytyttelemässä nuotiota.

Kiitos Susannan ja Antin, nuotiopaikalla olivat valmiina kuivat polttopuut ja makkaratikut. Aamutuntien takkuilu unohtui nopeasti, kun kaivattu valoilmiö näyttäytyi pilven raosta.
Tunnelma oli leppoisa, puhkuimme intoa suunnitlllessamme tuelvia tapahtumia Tanssikalliolle. Lieneekö nuotion lämpö ja paistuvan makkaran tuoksu tuonut lisänsä tunnelmaan?

Kuuntelimme innolla, kun Pirkko kertoi lapsuutensa muistoja retkistään metsäpoluilla Tanssikalliolla. Kävelymatka äidin ja kymmenen lampaan kanssa varhain keväällä kotipaikalta Viettolasta kulki yli mäen harjanteen, ohi Nälkäkukkulan ja Tanssikallion kauas Kamulan taloon. Syksyllä lampaat haettiin samaa reittiä pois. Myös Pirkon vanhemmat ,siskot ovat käyttäneet tuota samaa metsäpolkua kulkiessaan kouluun vanhan Rasimäen Liuhanniemen taloon. Muistoissa vilahteli myös ne hetket, jolloin jouduttiin kiireen vilkkaan juoksemaan piiloon Pörhösen poika, jotka kiusasivat tyttöjä metsäisellä kolumatkalla. Etsimme tuolloin käytössä olleita metsäpolkuja- niiden pohjia löytyi. Polut kelkevat edelleen mäenharjanteella, ja niitä voi seurata edelleenkin.

Nälkänurmea emme löytäneet. Tarina pienstä mökistä siellä on saanut vahvistusta. Sen hirsikehikon alimmat kerrokset ovat olleet näkyvissä vuosikymmeniä sitten, mutta myöhemmin metsätöiden aikana ne ovat kadonneeet. Sankat vesakot peittävät nyt vanhan metsämökin paikan Nälkänurmella. Tarina mökissä asuneesta vanhasta pariskunnasta, joka kuoli mökkiinsä talven aikana nälkään, kun karhu söi heidän ainoan lehmänsä on yksi tarina kylän historiassa.
Levähdyskivi metsäpolun varrella , jossa odoteltiin Nurmeksesta asti hevosella tuotavaa postia jäi etsimättä. Syksyn lehtiä oli tippunut jo runsaasti ja ne peittivät osittain maastoa. Varhain keväällä olisi helpompi löytää Nälkänurmi ja levähdyskivi.

Nälkäkukkula ja Tasnssikallio ovat oivallinen kohde ulkoilu - ja retkitapahtumien järjestämiselle, joka tarjoaa myöskin marjastajille ja sienestäjille levähdyspaikan. Ympäristö on ainutkertainen ja upea. Käykääpä paikan päällä katsomassa ja ihastumassa paikkaan.

Syysterkuin Päivi

PS. Jos joku on kuullut vaikkpa isovnhempiensa, sukulaisten, tai naapureiden kertovan juttuja liittyen Nälkäkukkulaan tai tanssikallioon - kirjoitelkaa niistä minulle.Elämää ja tapahtumia on ollut jo 1800-luvun lopulla, jolloin oli olemassa mökkejä, maamökejä tuolla mäenharjanteen kupeella. Näistä ei ole piirretty karttoihin tai kerrottu historiankirjoissa.
Osa vanhan Rasimäen taloista on kadonnut, uusi kylätaajama/asutuskylä Rumojoen varrella säilytti saman nimen Rasimäki. Muistoja kylän vanhan ja uuden osan välisestä toiminnasta olisi myös hyvä kuulla.
Kirjoittele
paivi.harkin(at)gmail.com






IP-osoite kirjattu Status: kirjautunut ulos

Software PBLang 4.67.16.a © 2002-2006 by Martin Senftleben & the PBLang-Team
Terveh Tulgua!